Siperialainen vint

Taustaa

Säännöt ovat peräisin Bahirevin kirjasta Russkij kartotshnyj igrok, 1879. Kirja on julkaistu Pietarissa, joten säännöissä voi olla joitakin paikallisia piirteitä. Vintistä on monia eri versioita, tämä on yksi kummallisimmista. En tiedä, kannattaako näiden sääntöjen mukaan pelata, vai ovatko uudet säännöt oikeudenmukaisemmat. Esitän kuitenkin säännöt pääpiirteittäin, koska ne ovat minusta kiinnostavat. Säännöissä oli joitakin aukkoja tai epäselvyyksiä, jotka yritin paikata kuten parhaaksi katsoin.

Olli Salmi auttoi minua saamaan selvää venäjänkielisestä tekstistä.

Peliä on saatettu kutsua myös Siperialaiseksi vistiksi.

Pelaajat

4 pelaajaa, jotka muodostavat kaksi joukkuetta. Puolueen jäsenet istuvat vastakkain. Puolueet määrätään korttia vetämällä. Ässä lasketaan alimmaksi kortiksi, maiden arvojärjestys ratkaisee, jos kaksi pelaajaa saa samannumeroisen kortin. Alimman kortin vetäjä saa valita istumapaikan, ja hänen parikseen tulee toiseksi alimman kortin vetänyt pelaaja. Kortit jaetaan kahden ryhmissä, viimeiset neljä korttia yksitellen.

Tavoite

Pelaajat yrittävät ensin tarjota sopivan määrän trikkejä (yli kuuden meneviä tikkejä), ja tämän jälkeen saada peli läpi, ts. ottaa vähintään lupaamansa määrän tikkejä.

Maiden arvojärjestys

1. pata (alin)
2. risti
3. ruutu
4. hertta
5. ilman valttia (ylin)

Koska mailla on tällainen arvojärjestys, voi tarjota saman määrän trikkejä, jos valttimaa on edellistä tarjousta arvokkaampi. Esim. jos 2 herttaa on tarjottu, voi korottaa kahteen ilman valttia.

Tarjouskierros

Jakaja tarjoaa ensin. Jos jakajalla on huono käsi, hän passaa, jolloin tarjousvuoro siirtyy seuraavalle. Kaikkien pelaajien passatessa ensimmäisellä kierrolla merkitään pistekirjanpitoon rasti (X). Erän voittanut puolue saa jokaisesta rastista 300 pistettä.

Jos pelaajalla on hyvä käsi, hän kertoo kuinka monta tikkiä yli kuuden hän lupaa saada yhdessä parinsa kanssa ja millä valtilla. Hän voi myös tarjota valtitonta peliä. Seuraavan pelaajan on korotettava tarjousta tai passattava. Näin jatketaan, kunnes kahdeksan peräkkäistä pelaajaa passaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjouskierros loppuu vasta kun viimeisen tarjouksen tekijä on passannut kahdesti. Korkeimman tarjouksen tehneen parin tarjous jää voimaan ja tämä tarjous määrää valtin. Tarjous lausutaan esim. 1 pata, 3 ruutua tai 2 ilman valttia (valtitta).

Pisteiden lasku

Siperialaisen vintin pisteenlasku on todella merkillinen. Se on kauniin looginen, mutta kieltämättä myös vähän hankala.

Tikeistä saatavat pisteet riippuivat tarjotusta valttimaasta ja tarjouksen korkeudesta. Kumpikin puolue saa jokaisesta tikistään pisteitä seuraavasti:

Muistutan, että pisteiden saamiseen ei vaikuta edes se, ettei puolue saa lupaamaansa määrää tikkejä -- pisteet merkitään poikkeuksetta. Sen sijaan jokaisesta puuttuvasta tikistä vastustajat saavat tikin arvon viisikymmenkertaisena viivan päälle. Taulukkomuodossa sääntö näyttää tältä:

Tämä on yksi pisteenlaskun epäselvistä kohdista.Toinen yhtä mahdollinen vaihtoehto on 500*tarjouksen taso jokaisesta puuttuvasta tikistä. Tällöin siis taulukon herttariviä sovellettaisiin kaikkiin muihinkin maihin.

Arvokortti- ja ässäpisteet

Esimerkki 1: Valtiton peli, A:lla risti- ja ruutuässät, B:llä pata- ja herttaässät. Arvokorttipisteet menevät tasan, koska kummallakin on niitä kaksi. Ässäpisteitä A saa 80 + 120 = 200, B saa 40 + 160 = 200, eli tässä tapauksessa tuli täysin tasapeli!

Esimerkki 2: Valtiton peli, A:lla pata-, risti-, ja ruutuässät; B:llä herttaässä. Jokainen arvokortti on valtittomassa 120 pisteen arvoinen, joten A saa kolmesta arvokortista 3 * 120 pistettä, B 120 pistettä. Sitten ässäpisteet: A:lle 40 + 80 + 120 = 240; B:lle herttaässästä 160 pistettä.

• Arvokortteja (eli honöörejä) ovat valttipelissä valttimaan 10,J,Q,K,A. Näiden lisäksi saa pisteitä ässistä. Valtittomassa pelissä ässät lasketaan arvokorteiksi ja ässiksi.
• Arvokortti- ja ässäpisteet katsotaan joukkueiden käsikorteista, niiden ei siis tarvitse olla samassa kädessä.
• Jokaisella ässällä on oma arvonsa, pataässä 40 pistettä, ristiässä 80 pistettä, ruutuässä 120 pistettä, herttaässä 160 pistettä. Näin ollen ässien summaksi tulee 400 pistettä. [ehdotus yksinkertaisemmaksi versioksi: jokainen ässä 100 pistettä]
• Arvokorttien pistemäärä riippuu valttimaasta. Padassa kukin arvokortti on 40 pistettä, ristissä 60 pistettä, ruudussa 80 pistettä, hertassa 100 pistettä, valtittomassa 120 pistettä. Kaikki arvokortit ovat siis joko 200, 300, 400 tai 500 pistettä.
• Poikkeus: jos valtittomassa saa kaikki neljä ässää, merkitään puolueelle 1000 pistettä. Tämän säännön avulla suurin pistemäärä arvokorteista ja ässistä eri peleissä (pata, risti, ruutu, hertta ja valtiton) on 600/700/800/900/1000.
• Koska asiaa ei erikseen mainita, oletan, että kumpikin puolue merkitsee suoraan omat pisteensä -- siis minkäänlaista ässien ja arvokorttien vertailua ei tehdä [jälleen toinen vaihtoehto: ainoastaan enemmistöt lasketaan ja vastustaja jää pisteittä]. Arvokortti- ja ässäpisteet merkitään viivan päälle eli niillä ei ole vaikutusta peli-/erävoittoihin.

Ulosmenot

Kun puolueella on 500 pistettä koossa viivan alla, he saavat ulosmenon. Tämän jälkeen vedetään pisteiden alle viiva ja lisätään parille 500 pistettä ensimmäisestä ulosmenosta. Kun sama joukkue saa toisen ulosmenon, hyvitetään heitä 1000 pisteellä. Tämän jälkeen pisteet lasketaan yhteen ja häviäjien pisteet vähennetään voittajien pisteistä.

Slammipisteet

Pari saa lisäpisteitä, jos se saa 12 tai 13 tikkiä (pieni slammi tai iso slammi).

Jos pari tarjoaa 12/13 tikkiä, mutta ei saa lupaamaansa määrää tikkejä, vastustajat saavat tarjouksen mukaisen pistemäärän, siis 2500/5000.

Huom: Slammipisteet ja peli- ja eräpisteet ovat tasan puolet uudemman Vintin pisteistä.

Yhteenveto pisteenlaskusta