Vint

Historiaa

Vint kytkeytyy Bridgeen mielenkiintoisella tavalla. Peleillä on sama esi-isä, Jeralash. Vintissä ja Bridgessä on paljon yhtäläisyyksiä. Suurin ero on pisteenlaskussa ja siinä, että Vintissä ei ole lepääjää. Vint on syntynyt noin vuonna 1870.

'Vint' on venäjää ja tarkoittaa ruuvia. Nimi tulee kuulemma siitä, miten tarjoukset kiertävät pöydän ympäri kuin kiristyvä ruuvi. Erään version mukaan pelin nimi oli aluksi 'Sibirski jeralash s vintom' eli 'Siperialainen jeralash ruuvin kanssa', josta nimi lyheni ensin muotoon 'Sibirski vint' ja lopulta pelkkä Vint.

Vintistä kehitettiin edelleen Skruuvi, joka oli erityisesti Suomessa suosittu peli. Vint tuli Suomeen jo 1870-luvulla.

Useissa kirjoissa väitetään, että Vintin tarjouskierros päättyy kolmen passauksen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, passauksia on kahdeksan kuten Skruuvissakin. Myös pisteenlaskusta on erilaisia tulkintoja.

Tiedot on koottu useammasta lähteestä, mm. yli 100 vuotta vanhasta Turussa julkaistusta kirjasta. Thierry Depaulis lähetti minulle lisäksi kopiot Vintin pistetaulukoista vuodelta 1879.

Pelaajat

4 pelaajaa, jotka muodostavat kaksi joukkuetta. Joukkueen jäsenet istuvat vastakkain. Joukkueet määrätään korttia vetämällä. Ässä lasketaan alimmaksi kortiksi, maiden arvojärjestys ratkaisee, jos kaksi pelaajaa saa samannumeroisen kortin. Alimman kortin vetäjä saa valita istumapaikan, ja hänen parikseen tulee toiseksi alimman kortin vetänyt pelaaja.

Tavoite

Pelaajat yrittävät ensin tarjota sopivan määrän trikkejä (yli kuuden meneviä tikkejä), ja tämän jälkeen saada vähintään lupaamansa määrän. Jos tarjousta ei pysty pitämään, vastapuoli saa isot hyvityspisteet. Pisteitä saa myös mm. kruunuista, arvokorteista ja slammeista.

Maiden arvojärjestys

pata (alin)
risti
ruutu
hertta
grandi eli ei valttia (ylin)

Koska mailla on tällainen arvojärjestys, voi tarjota saman määrän trikkejä, jos valttimaa on edellistä tarjousta arvokkaampi. Esim. jos 2 herttaa on tarjottu, voi korottaa kahteen grandiin. Tältä osin Vint muistuttaa paljon Bridgeä. Alunperin Bridgessäkin alin maa oli pata.

Tarjouskierros

Jakaja tarjoaa ensin. Jos jakajalla on huono käsi, hän passaa, jolloin tarjousvuoro siirtyy seuraavalle. Jos pelaajalla on hyvä käsi, hän kertoo kuinka monta tikkiä yli kuuden hän lupaa saada yhdessä parinsa kanssa ja millä valtilla. Hän voi myös tarjota valtitonta peliä. Seuraavan pelaajan on korotettava tarjousta tai passattava. Näin jatketaan, kunnes kahdeksan peräkkäistä pelaajaa passaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjouskierros loppuu vasta kun viimeisen tarjouksen tekijä on passannut kahdesti. Korkeimman tarjouksen tehneen parin tarjous jää voimaan ja tämä tarjous määrää valtin. Tarjous lausutaan esim. 1 pata, 3 ruutua tai 2 grandia.

Jos kukaan ei tarjoa ensimmäisellä kierroksella (siis kaikki neljä pelaajaa passaavat), merkitään pistekirjanpitoon rasti, ja jakovuoro siirtyy eteenpäin. Erän voittaja saa pisteitä näistä 'läpipassauksista'.

Tarjousvinkkejä

Jos haluat oppia mestariksi, tutustu jonkin skruuvikirjan tarjousesimerkkeihin. Vintissä/Skruuvissa on oma tarjousjärjestelmänsä, jolla paljastetaan kädessä olevia ässiä ja korkeita kortteja.

Pelin kulku

Jokaisen pelaajan täytyy painaa mieleensä omat arvokorttinsa, ässänsä ja kruununsa, koska näistä saa pisteet jaon jälkeen. Selitykset näille sanoille löytyvät alempaa.
Korkeimman tarjouksen tehneestä pelaajasta seuraava aloittaa pelaamalla haluamansa kortin. Peli kulkee myötäpäivään ja jokainen laittaa tikkiin yhden kortin.
Peli kulkee normaalien vistisääntöjen mukaisesti, eli on maantuntopakko, korkeimman kortin laittanut voittaa tikin ja valttipakkoa ei ole. Valtti voittaa muut kortit.
Tikin voittaja kerää tikkiin laitetut kortit eteensä nurinpäin ja aloittaa seuraavan tikin. Jatkossa pari kerää tikit sen pelaaja eteen, joka on saanut ensimmäisen tikin. Tikit kannattaa sijoittaa niin, että pystyy helposti laskemaan niiden lukumäärän.

Pisteiden lasku

Nyt alkaa kaikkein hurjin vaihe, yrittäkää pysyä perässä. Vintissä pisteenlaskusta on tehty taidetta!

Joukkueet merkitsevät tikeistä saadut pisteet viivan alle, muut pisteet viivan päälle (aivan kuten Bridgessä).
Jos tarjous on ollut 2 pataa, saavat molemmat parit jokaisesta saamastaan tikistä 2 x 10 = 20 pistettä. Kutsun tuota tästä eteenpäin tikin arvoksi. Grandissa pisteet lasketaan samaan tapaan kuin valttipeleissä. Katso kuitenkin Siperialainen vint, jossa pisteet riippuvat valttimaasta.
Pari saa saamistaan tikeistä tikkipisteet, vaikka se ei ottaisikaan lupaamaansa määrää tikkejä.
Jos pari ei saa lupaamaansa määrää tikkejä, merkitään viivan ylle rangaistuspisteitä seuraavasti (pisteet merkitään vastustajien puolelle): 100 x (tikin arvo) x (puuttuvien tikkien lukumäärä). Tässä muutamia esimerkkejä:

Tarjous	Tikin arvo	Puuttuvien tikkien määrä	Rangaistuspisteet
3 ruutua eli 6+3 = 9 tikkiä	3 x 10 = 30	2	100 x 30 x 2 = 6000
2 ristiä eli 6+2 = 8 tikkiä	2 x 10 = 20	2	100 x 20 x 2 = 4000
1 grandi eli 6+1 tikkiä	1 x 10 = 10	3	100 x 10 x 3 = 3000

Kruunut (karonkat)

Jokaisesta kolmen kortin kruunusta pari saa 500 pistettä, neljän kortin kruunusta 1000 pistettä. Valttimaan sarjasta saa pisteet kaksinkertaisina.

Kruunupisteet lasketaan viivan ylle.

Arvokortti- ja ässäpisteet

Arvokortti- ja ässäpisteet katsotaan joukkueiden käsikorteista, niiden ei tarvitse olla samassa kädessä. Oma mielipiteeni on, että arvokortit pitäisi laskea joukkueiden tikeistä saamista korteista eikä käsikorteista. Tällöin arvokorttipisteet eivät riippuisi niin paljon korttionnesta.

Vertailu tapahtuu seuraavasti: Arvokorttipisteet saa laskea joukkue, jolla on eniten arvokortteja. Ässät saa laskea joukkue, jolla on vähintään 2 ässää ja joka on saanut vähintään 7 tikkiä. Jos ässiä on 3 tai 4, ne saa laskea hyväkseen, vaikka olisi saanut alle 7 tikkiä. Jos toinen joukkue voisi merkitä ässänsä ja toinen arvokorttinsa, vain näiden pisteiden erotus merkitään pistekirjanpitoon.

Tein täydellisen taulukon niille, jotka eivät halua vaivata päätänsä yksityiskohdilla.

Arvokorttipistekerroin joukkueelle, joka sai vähintään 7 tikkiä
0 arvok. 1 2 3 4 5

0 ässää -9 -8 -7 -1 0 --

1 -8 -7 -6 0 1 2

2 -3 -2 -1 5 6 7

3 -2 -1 0 6 7 8

4 -- 0 1 7 8 9

Arvokorttipistekerroin joukkueelle, joka sai vähintään 7 tikkiä
	0 arvok.	1	2	3	4	5
0 ässää	-9	-8	-7	-1	0	--
1	-8	-7	-6	0	1	2
2	-3	-2	-1	5	6	7
3	-2	-1	0	6	7	8
4	--	0	1	7	8	9

Huomautuksia taulukkoon: Miinusmerkki tarkoittaa, että pisteet merkitään positiivisena vastustajien puolelle. Lopulliset pisteet saadaan, kun taulukon osoittama luku kerrotaan kymmenellä ja tikin arvolla.

Esimerkki: Peli on 3 ruutua (tikin arvo siis 30 pistettä) ja joukkueella A on 10, J,Q,K ja A. Joukkueella B on siis loput arvokortit eli A, A ja A. Sovitaan, että A sai vähintään 7 tikkiä. Verrataan vaikkapa ensin arvokorttien lukumäärää: A:lla on neljä, joten se saa laskea omansa. B:llä on enemmistö ässistä, joten se saa laskea ne. Vähemmistöjä ei lasketa, siis A:n pataässä unohdetaan, eikä B saa laskea ruutuässäänsä valtiksi. A laskee siis neljä arvokorttiaan, B kolme ässäänsä -- A jää yhden 'yksikön' voitolle (tarkista taulukosta). A saa 1 * 10 * 30 eli 300 pistettä.

Peli- ja eräpisteet

Peli koostuu 500 viivan alla olevasta pisteestä. Kun jompi kumpi pari saa 500 pistettä tai enemmän vedetään pisteiden alle viiva ja lisätään parille 1000 pistettä pelistä. Toinen peli samalle joukkueelle on 2000 pisteen arvoinen. Tällöin joukkue on voittanut erän. Jos sama joukkue voittaa kaksi ensimmäistä peliä, ei kolmatta peliä enää pelata. Voittanut joukkue saa lisäksi 500 pistettä jokaisesta jaosta, jossa kaikki pelaajat ovat passanneet (eli jokaisesta kirjanpitoon merkitystä ruksista).

Slammipisteet

12 tikkiä ilman tarjousta   =1000 p.
12 tikkiä tarjottuna        =6000 p. (=5000 + 1000)
13 tikkiä ilman tarjousta   =2000 p.
13 tikkiä/12 tarjottu       =7000 p. (=5000 + 2000)
13 tikkiä tarjottuna       =12000 p. (=10000 + 2000)

Huom! Slammipisteistä on liikkeellä kaksi erilaista versiota, toisessa tarjottu ja saatu pieni/iso slammi ovat 5000/10000 pisteen arvoiset. En osaa sanoa, kumpi on oikein. Ehkä molempia on joskus käytetty.

Pistekirjanpito

Erän jälkeen vaihdetaan pareja siten että ensin alimman kortin vetänyt pelaa 3. alimman kortin vetäneen pelaajan parina ja lopulta ylimmän kortin vetäneen parina. Lopuksi lasketaan jokaisen henkilökohtaiset pisteet.

Yhteenveto pisteenlaskusta

Viivan alle, molemmille joukkueille
Pelipisteet	saadut tikit * tikin arvo
Viivan päälle
Rangaistuspisteet (vastustajien hyväksi)	100 * puuttuvat tikit * tikin arvo
1. Peli (500 p. viivan alla)	1 000
Erä (2. peli samalle joukkueelle)	2 000
12 tikkiä ilman tarjousta	1 000
12 tikkiä tarjottuna	6 000
13 tikkiä ilman tarjousta	2 000
13 tikkiä tarjottuna	12 000
Kruunut	500 *Katso selitys
Arvokortit ja ässät	Valtillisessa 10 * huomioitavat arvokortit/ässät * tikin arvo, grandissa 25 * huomioitavat ässät * tikin arvo
Jokainen ruksi eli läpipassaus	500

Vintin pisteenlasku vuodelta 1879 (Siperialainen vint)

Tikeistä saatavat pisteet riippuivat tarjotusta valttimaasta. Sen sijaan, että tikin arvo olisi ollut 10 x tarjottu trikkimäärä, kuten edellä on esitetty, käytettiin tällaista järjestelmää:

Tarjous 1 2 3 4 5 6 7

4 14 24 34 44 54 64

6 16 26 36 46 56 66

8 18 28 38 48 58 68

10 20 30 40 50 60 70

grandi 12 22 32 42 52 62 72

Jos hertta on valttia, tämä vanha kaava tuottaa samat pisteet kuin ylempänä käytetty yksinkertaistettu (nykyaikaisempi) järjestelmä. Lähiaikoina kerron, miten säännöt muilta osin erosivat uudemmista versioista.

Vintin ja Skruuvin välimuoto

Ostoskruuvi/Ostovint (1895)

Ostoskruuvi on peli, jossa pelaajille jaetaan 12 korttia ja neljä korttia jätetään pöytäkorteiksi kuvapuoli alaspäin. Korkeimman tarjouksen tekijä kääntää nämä kortit näkyviin, ja lisää ne käteensä. Tämän jälkeen hän antaa jokaiselle pelaajalle yhden kortin näyttämättä sitä muille. Tämän jälkeen peli kulkee kuten tavallinen Vint.

Ulosmenoon tarvitaan 600 pistettä.

Lähdekirjallisuutta

Korttipelejä (sinipunakantinen kirja, huono käännös englannista)
Gibson. Hoyle's Modern Encyclopedia of Card Games. Robert Hale, London
Encyclopaedia Britannica
Vintin säännöt vuosisadan vaihteesta venäjän kielellä

(todennäköinen lähde M. Shevliakovskii, "Kommercheskaia igry : vint, bezik, vist, preferans,
piket, mushka, stukolka, makao, bakkara, rams, polskii banchok, semerik,
shestdesiat shest' [66], konchinka, gorka, trinadtsat', deviatyi val,
viktoriia, napoleon", St. Petersburg, 1890 or a later edition: 1894, 1898,
1901, or 1908)

Bahirev. Russki kartotshnyj igrok. Pietari. 1879
Regler för Skruf-Whist. Turku. 1895