Siperialainen vint

Taustaa

Säännöt ovat peräisin Bahirevin kirjasta Russkij kartotshnyj igrok, 1879. Kirja on julkaistu Pietarissa, joten säännöissä voi olla joitakin paikallisia piirteitä. Vintistä on monia eri versioita, tämä on yksi kummallisimmista. En tiedä, kannattaako näiden sääntöjen mukaan pelata, vai ovatko uudet säännöt oikeudenmukaisemmat. Esitän kuitenkin säännöt pääpiirteittäin, koska ne ovat minusta kiinnostavat. Säännöissä oli joitakin aukkoja tai epäselvyyksiä, jotka yritin paikata kuten parhaaksi katsoin.

Olli Salmi auttoi minua saamaan selvää venäjänkielisestä tekstistä.

Peliä on saatettu kutsua myös Siperialaiseksi vistiksi.

Pelaajat

4 pelaajaa, jotka muodostavat kaksi joukkuetta. Puolueen jäsenet istuvat vastakkain. Puolueet määrätään korttia vetämällä. Ässä lasketaan alimmaksi kortiksi, maiden arvojärjestys ratkaisee, jos kaksi pelaajaa saa samannumeroisen kortin. Alimman kortin vetäjä saa valita istumapaikan, ja hänen parikseen tulee toiseksi alimman kortin vetänyt pelaaja. Kortit jaetaan kahden ryhmissä, viimeiset neljä korttia yksitellen.

Tavoite

Pelaajat yrittävät ensin tarjota sopivan määrän trikkejä (yli kuuden meneviä tikkejä), ja tämän jälkeen saada peli läpi, ts. ottaa vähintään lupaamansa määrän tikkejä.

Maiden arvojärjestys

  1. pata (alin)
  2. risti
  3. ruutu
  4. hertta
  5. ilman valttia (ylin)
Koska mailla on tällainen arvojärjestys, voi tarjota saman määrän trikkejä, jos valttimaa on edellistä tarjousta arvokkaampi. Esim. jos 2 herttaa on tarjottu, voi korottaa kahteen ilman valttia.

Tarjouskierros

Jakaja tarjoaa ensin. Jos jakajalla on huono käsi, hän passaa, jolloin tarjousvuoro siirtyy seuraavalle. Kaikkien pelaajien passatessa ensimmäisellä kierrolla merkitään pistekirjanpitoon rasti (X). Erän voittanut puolue saa jokaisesta rastista 300 pistettä.

Jos pelaajalla on hyvä käsi, hän kertoo kuinka monta tikkiä yli kuuden hän lupaa saada yhdessä parinsa kanssa ja millä valtilla. Hän voi myös tarjota valtitonta peliä. Seuraavan pelaajan on korotettava tarjousta tai passattava. Näin jatketaan, kunnes kahdeksan peräkkäistä pelaajaa passaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjouskierros loppuu vasta kun viimeisen tarjouksen tekijä on passannut kahdesti. Korkeimman tarjouksen tehneen parin tarjous jää voimaan ja tämä tarjous määrää valtin. Tarjous lausutaan esim. 1 pata, 3 ruutua tai 2 ilman valttia (valtitta).

Pisteiden lasku

Siperialaisen vintin pisteenlasku on todella merkillinen. Se on kauniin looginen, mutta kieltämättä myös vähän hankala.

Tikeistä saatavat pisteet riippuivat tarjotusta valttimaasta ja tarjouksen korkeudesta. Kumpikin puolue saa jokaisesta tikistään pisteitä seuraavasti:

 
Tarjous 1 2 3 4 5 6 7
pata 4 14 24 34 44 54 64
risti 6 16 26 36 46 56 66
ruutu 8 18 28 38 48 58 68
hertta 10 20 30 40 50 60 70
ilman valttia 12 22 32 42 52 62 72

Taulukko kertoo siis tikin arvon.

Muistutan, että pisteiden saamiseen ei vaikuta edes se, ettei puolue saa lupaamaansa määrää tikkejä -- pisteet merkitään poikkeuksetta. Sen sijaan jokaisesta puuttuvasta tikistä vastustajat saavat tikin arvon viisikymmenkertaisena viivan päälle. Taulukkomuodossa sääntö näyttää tältä:
 
Tarjous 1 2 3 4 5 6 7
pata 200 700 1200 1700 2200 2700 3200
risti 300 800 1300 1800 2300 2800 3300
ruutu 400 900 1400 1900 2400 2900 3400
hertta 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500
ilman valttia 600 1100 1600 2100 2600 3100 3600

(Tämä on yksi pisteenlaskun epäselvistä kohdista.Toinen yhtä mahdollinen vaihtoehto on 500*tarjouksen taso jokaisesta puuttuvasta tikistä. Tällöin siis taulukon herttariviä sovellettaisiin kaikkiin muihinkin maihin.)

Arvokortti- ja ässäpisteet

Takaisin korttipelien hakemistoon

Takaisin kotisivulle


Cristian Seres 1999-2000